keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Viimeistä sairauspäivää mennään

Kevään tulon havaitsee, paitsi noiden tirppojen kilpalaulannasta, myös siitä, että vihdoinkin voi kuivata pyykkiä parvekkeella niin, että se myös kuivuu. Olen nyt viimeisenä sairauspäivänä havahtunut siihen tilanteeseen, että pyykkiä on joka puolella pesemättä ja jotain tulee tehdä niiden eteen.

Kävin eilen illalla lyhyellä kävelylenkillä, olo oli yllättävän hyvä, ei enää sellainen huimaa-vaappuu -olo. Tänään ajattelin hieman pidentää lenkkiä. Tuntuu, että edellisestä liikuntakerrasta on jo ikuisuus. Hikiliikunta kannattaa varmaan vielä jättää ainakin viikonloppuun asti.

Pussikuuri on mennyt yllättävän hyvin. Nyt on siis kolmas viikko menossa. Nälkä ei vaivaa. Pikku hiljaa on tottunut siihen, ettei aamulla syö mitään. Join pari mukillista kahvia aamulla kahdeksan aikaan. Nyt sheikkasin yhden suklaapussillisen ja sillä pitäisi pärjätä pitkälle iltapäivään. Näitä pussejahan voi puolittaa mutten tällä kertaa ole lähtenyt siihen touhuun, niin voisi lyhentää ateriavälejä. Nyt yritän pitkät ateriavälit pärjätä teen ja vichyn kittaamisella.

Karhuherra tarvitsee karvalakkiaan vielä hetken.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Voiko nenä tippua?

Olen niistänyt niin paljon, että on pelko siitä, pysyykö toi kapistus päässä. Eilen oli nenänalunen suuhun asti punainen ja vieläkin punaisempi, kun erehdyin laittamaan siihen rasvaa. Auts. Viime yö meni jo hieman paremmin niistämisten suhteen mutta kyllä biojätepussi päivässä vielä nenäliinoista täyttyy. Huomisen saisi vielä levätä kotona. Ajattelin tässä illalla lähteä lyhyelle kävelylle, kun tää päivä on mennyt neljän seinän sisällä.

Huomasin viime viikolla kevään tulon siitä, että aamukuudelta, kun oli vielä pimeää, linnut huusivat puistossa. Eikä kyse ollut naakoista tai vastaavista vaan asialla olivat talitiaiset ja jotkut muut pikkutirpat. Mieletön meteli eli kevät on tulollaan.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Uusi aloitus

Aika on kulunut taas edellisestä postauksesta. Jotain on sentään tapahtunutkin. Olen saanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut uudelleen diilillä Xtravaganzan kanssa. Painolukemat menivät jo toiselle sadalle niin kauhealta kuin se kuulostaakin.

Olen aina nauranut näitä juttuja, että stressi lihottaa, että kyllä se on se ruoka, jota suuhunsa mättää. Vaan meikäläisen noin 15 kiloa tulivat päällikköpestini myötä 1.9. alkaen. Oli tosi siistejä ruokaviikkoja ja silti joka kerta vaa'alla käydessä oli tullut kilo-pari. Sille täytyi nyt tehdä stoppi. Toki myös ruokailutavat muuttuivat ja liikunta jäi.

Olen nyt ollut kaksi ja puoli viikkoa soppakuurilla, en aivan puhtaasti, se tarvitsee myöntää. Laitan lukemia torstaina, kun saan virallisen kolmen viikon lukeman.

Soppakuurin aloitus oli vastenmielinen, ne jauheet ja se ummehtunut haju, joka pussista aina ensimmäiseksi nenään tulee. Vaan kun ei muuta saa syödä, niin kyllähän noita nälkäänsä syö.

Olen ottanut tavaksi sen, etten aamulla syö mitään vaan juon pari mukillista kahvia. Töissä sheikkaan yhden pussin heti aamusta ja lounasaikaan toisen, myöhemmin kotona syön jonkin suolaisista keitoista ja laitan sekaan runsaasti sipulia ja valkosipulia ja jotain maustetta päälle.

X:llä aloitin uudessa ryhmässä, tosin toistaiseksi olen ainoa jäsen. Uusi ohjaaja on vähän liian seigheil-tyyppiä minun makuuni mutta katsotaan nyt. Mielestäni tämä laihduttaminen ei voi olla ihan niin tiukkapipoista ja ehdotonta hommaa kuin mitä hän antaa ymmärtää. Kyllähän siinä tuloksia tulee mutta onko se sitten järkevää, jollei sisäistä mitään, kun ajattelee ihan eri tavoin.

Kaksi viikkoa takaperin olin flunssassa ja nyt tauti iski uudelleen. Ihmettelen hiukan. Menee ajoituksen suhteen juuri yksiin soppakuurin aloittamisen kanssa. Yritän nyt jaksaa tätä nenän niistämistä.

Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet käydä vierailemassa ja kommenttejakin jättämässä. Nyt palaan maisemiin!