Aika on kulunut taas edellisestä postauksesta. Jotain on sentään tapahtunutkin. Olen saanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut uudelleen diilillä Xtravaganzan kanssa. Painolukemat menivät jo toiselle sadalle niin kauhealta kuin se kuulostaakin.
Olen aina nauranut näitä juttuja, että stressi lihottaa, että kyllä se on se ruoka, jota suuhunsa mättää. Vaan meikäläisen noin 15 kiloa tulivat päällikköpestini myötä 1.9. alkaen. Oli tosi siistejä ruokaviikkoja ja silti joka kerta vaa'alla käydessä oli tullut kilo-pari. Sille täytyi nyt tehdä stoppi. Toki myös ruokailutavat muuttuivat ja liikunta jäi.
Olen nyt ollut kaksi ja puoli viikkoa soppakuurilla, en aivan puhtaasti, se tarvitsee myöntää. Laitan lukemia torstaina, kun saan virallisen kolmen viikon lukeman.
Soppakuurin aloitus oli vastenmielinen, ne jauheet ja se ummehtunut haju, joka pussista aina ensimmäiseksi nenään tulee. Vaan kun ei muuta saa syödä, niin kyllähän noita nälkäänsä syö.
Olen ottanut tavaksi sen, etten aamulla syö mitään vaan juon pari mukillista kahvia. Töissä sheikkaan yhden pussin heti aamusta ja lounasaikaan toisen, myöhemmin kotona syön jonkin suolaisista keitoista ja laitan sekaan runsaasti sipulia ja valkosipulia ja jotain maustetta päälle.
X:llä aloitin uudessa ryhmässä, tosin toistaiseksi olen ainoa jäsen. Uusi ohjaaja on vähän liian seigheil-tyyppiä minun makuuni mutta katsotaan nyt. Mielestäni tämä laihduttaminen ei voi olla ihan niin tiukkapipoista ja ehdotonta hommaa kuin mitä hän antaa ymmärtää. Kyllähän siinä tuloksia tulee mutta onko se sitten järkevää, jollei sisäistä mitään, kun ajattelee ihan eri tavoin.
Kaksi viikkoa takaperin olin flunssassa ja nyt tauti iski uudelleen. Ihmettelen hiukan. Menee ajoituksen suhteen juuri yksiin soppakuurin aloittamisen kanssa. Yritän nyt jaksaa tätä nenän niistämistä.
Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet käydä vierailemassa ja kommenttejakin jättämässä. Nyt palaan maisemiin!
