Työni...

Kesällä lupailin kertoa uudesta muutoksesta. Jotenkin luulin, että elämäni oli tässä. Olen ollut samassa työpaikassa yli kakskyt vuotta. Kehittynyt pikku hiljaa tehtävien mukana, saanut vastuuta, työryhmäjäsenyyksiä, päässyt mukaan kehittämisprojekteihin. Tykkään kovasti työstäni, se on julkaisujen taittoa, tietokannoissa pyörimistä, seminaarien järjestelyä, sen sellaista. Päivät ovat aina erilaisia. Vanhat asiat pyörivät tutusti mukana mutta uusia haasteita tulee sopivasti, työpöytä pursuaa koko ajan tekemättömistä töistä,.. Minulle sopii sellainen pieni hiostava kiire ja päätösten tekeminen paineen alla. Luonteeltani olen organisoija ja asioiden järjestykseen laittaja.

Nyt keväällä talossa päätettiin, että kaikki tukipalvelut talous- ja henkilöstöhallintoa lukuunottamatta yhdistetään samaksi yksiköksi ja minua pyydettiin toimimaan yksikön päällikkönä. Nyt vasta ymmärrän miten vapaata työni on ollut. Saanut tehdä kaikkea kivaa ja joku muu on kantanut lopullisen vastuun. Nyt sain vastuulleni pienen ryhmän, ensimmäiseksi teen heille osaamiskartoituksen ja sen tulosten mukaan muodostan uudet toimenkuvat. Huhhuh. Vastuu pelottaa. Onneksi mitkään ratkaisut evät ole lopullisia. Tehdään uusia, jollei toimi. Sivussa raahaan entisiä töitäni ja tulen toimimaan niissäkin sillä intensiteetillä kuin mihin päällikkövirka antaa mahdollisuuksia.

Onneksi kyse on aluksi kokeilusta ja runsaan vuoden kuluttua katsotaan miten olen pärjännyt ja miten ryhmä vastannut niihin haasteisiin mihin piti. Otsikosta tulee vähän sama fiilis kuin sanoista mein kampf... Muttei onneksi ole sellaisesta kyse. Yksikköni jäsenet ovat ammattitaitoisia ja uskon, että saamme tiimityöskentelynkin toimimaan pikku hiljaa.

Kesän olen siis tehnyt omaa virkaani ja valmistellut tätä toista. Ei energiaa riitä painonhallitsemiseen. Liikuntapuolikin on vähän niin ja näin. Sen päätin tässä, etten ala tekemään pitempää päivää, terveys prakaa sillä keinoin aika nopeasti. Teen vaikka sitten lyhyemmänkin iltalenkin, jollei voimat ja aika riitä pidempään.

Pitäkää peukkuja mulle!!!